Rovaniemen metsät ja suot ovat osa kaupunkilaisten arkea, retkeilyreittejä ja maisemaa. Ne ovat kaupungin suurimpia hiilivarastoja ja tärkeitä luonnon turvaverkkoja muuttuvassa ilmastossa. Ympäristökasvatuksen alalla on tutkittu, että vaalimme sellaisia ympäristöjä, mitkä tunnemme, ja nyt on aika tuoda suo takaisin ja lähelle meitä!

Ilmastoturvallinen Rovaniemi –hankkeen laajassa ilmastoselvityksessä 2024 nostettiin alueelle tyypilliset aapasuot erityisesti säilytettäviksi elinympäristöiksi muun muassa vesiensuojelun, hiilensidonnan ja arktisen eliölajistomme vuoksi.

Soita on Rovaniemellä, kuten muuallakin Suomessa, kuivatettu voimakkaasti ojittamalla pelloiksi ja metsänkasvatukseen 1950-luvulta lähtien, mutta pohjoisessa ilmastossa ja turvemaassa kasvu ei ole tuottanut läheskään aina toivottua tulosta. Sen sijaan ojituksen myötä tuhansien vuosien aikana turpeeseen sitoutunutta hiiltä vapautuu koko ajan lisää lämmittämään ilmakehää joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa. Suon alkuperäinen eliöstö, kuten kasvit, hyönteiset ja linnut katoavat ja ekosysteemit häiriintyvät myös suon ulkopuolella. Lannoitteiden ravinteita ja kiintoainesta huuhtoutuu sade- ja sulamisvesien myötä ojia pitkin jokiin rehevöittämään vesistöjä ja tukkimaan muun muassa kalojen kutusoraikkoja.

Siksi metsäojitettujen soiden ennallistaminen on yksi Rovaniemen ilmasto- ja metsätyön vaikuttavimmista teoista. Ennallistaminen palauttaa ojitetun suon luonnollisen vesitalouden, minkä seurauksena:

• turpeen hajoaminen hidastuu ja hiilipäästöt vähenevät.
• suon kasvit, hyönteiset ja linnut palaavat
• vesistökuormitus pienenee
• maisema palautuu luonnontilaan

Rovaniemen Metsäohjelma (2025) linjaa selkeästi, että kaupunki kartoit­taa turvemailta ennallistamiseen soveltuvat kohteet, ja että ennallistamisella tavoitellaan sekä ilmastohyötyjä että vesistöjen tilan parantamista. Asukkaat korostivat metsäohjelman kyselyssä samoja arvoja: lähimetsien, luonnon monimuotoisuuden ja hiilen sidonnan vahvistamista. Näitä tavoitteita ennallistaminen tukee suoraan.

Hiilineutraali Rovaniemi –hankkeen asukaskyselyssä 2025 vastaajat toivoivat konkreettisista ilmastotoimista ja –kokeiluista eniten luontopohjaisten ratkaisujen edistämistä: sekä keskustaajaman viherryttämiseen liittyviä toimia että luontoa säästävää ja ennallistavaa kaavoitusta. Kyselyssä toivottiin myös parempaa ilmastoviestintää ja asukasosallisuuden kehittämistä esimerkiksi kampanjoiden ja luonnonhoidon talkootyön muodossa.

Suon maaperä sisältää tuhansien vuosien aikana kertynyttä hiiltä. Kun suo ojitetaan, sen pohja kuivuu ja turve alkaa hajota. Tämä vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia (CO2) ja dityppioksidia (N2O). Ennallistamisessa ojia tukitaan tai padotaan, jolloin vedenpinta nousee takaisin lähelle luonnontilaa. Tutkimusten mukaan tämä:

Lyhyellä aikavälillä (0–3 vuotta)

• “rumentaa” maisemaa hetkellisesti, kun puusto poistetaan ja mahdolliset koneurakoinnin jäljet näkyvät
• vähentää maaperän hiilidioksidipäästöjä välittömästi
• kasvattaa hetkellisesti metaanipäästöjä (CH4), joita turvemaa luonnollisestikin päästää pieniä määriä, mutta päästöt ovat ilmastovaikutukseltaan pienempiä kuin turpeen hajoamisen CO2-päästöt pitkällä aikavälillä
• pysäyttää kiintoaineen ja ravinteiden huuhtouman vesistöihin
• luo ensimmäiset elinympäristöt mm. hyönteisille ja sammakoille

Keskipitkällä aikavälillä (3–15 vuotta)

• suokasvillisuus (mm. rahkasammalet, saraikot) palautuu ja suo alkaa muodostaa uutta turvetta
• maaperän hiilitase kääntyy kohti nielua
• pienvesirakenteet tasaavat tulvahuippuja ja parantavat kuivien kausien vedenpidätystä
• lintulajisto monipuolistuu – erityisesti kahlaajat ja suokukot hyötyvät
• maisema muuttuu luonnontilaisemmaksi

Pitkällä aikavälillä (15–50+ vuotta)

• ennallistettu ja suojeltu suo toimii jälleen hiilinieluna
• turpeeseen sitoutunut hiili pysyy maassa vuosisatoja
• luonnon monimuotoisuus palautuu kohti alkuperäistä lajistoa
• suo toimii osana kaupungin ekologisia käytäviä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen verkostoa
• virkistysarvo ja maisema-arvo kasvavat merkittävästi

Suo on siis sijoitus tulevaisuuteen: ilmastohyödyt kasvavat ajan myötä, eivät vähene.

Ojitus on Rovaniemellä suurin yksittäinen vesistöjen kuormituksen lähde. Pelloilta ja metsistä huuhtoutuu sadevesien ja lumen sulamisvesien myötä ojien kautta vesistöihin ravinteita ja kiintoainesta. Ilmaston lämpenemisen myötä rankkasateiden ja vastaavasti kuivuuskausien määrät kasvavat ja suojasäät yleistyvät talvikaudella. Tällöin virtaama on ojissa suurempi ja vesistökuormitus kasvaa. Kun maa on riittävän kuiva, se ei pysty ottamaan rankkasateiden vettä vastaan, vaan sekin huuhtoutuu pinnoilta ojiin. Myös aapasoille haitallisesta maankäytöstä Rovaniemen alueella korostuu suo-ojituksien osuus.

Kun ojitettu suo palautetaan luonnontilaan tukkimalla ojat, vesi ei enää kulje nopeasti ojia pitkin, vaan suon pintakerrosten läpi. Tämä:

• vähentää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vesistöihin
• suojaa Ounasjokea ja Kemijokea
• luo edellytyksiä kunnostaa laskujokia ja palauttaa nousukalakantoja
• tasaa tulvahuippuja
• parantaa jokivarsien maisemaa ja virkistyskäyttöä.

Rovaniemi sijaitsee Lapin aapasuovyöhykkeellä, jossa laajat aapasuot, letot, rämeet ja korvet ovat maiseman ja luonnon kannalta aivan ydinelementtejä. Rovaniemen ilmastoselvityksessä suoluonto nostetaan kaupungin erityispiirteeksi ja todetaan, että etenkin aapasuot ja letot ovat tärkeitä elinympäristöjä monille uhanalaisille kasvi- ja lintulajeille. Pohjoisen suot ovat pääosin aapasoita, ja niiden lajisto edustaa sekä pohjoista erikoistunutta suolajistoa että suon reunametsien lajeja.

Uusimman arvioinnin mukaan eliölajeista, joiden ensisijainen elinympäristö on suo, 120 on uhanalaisia. Erityisen paljon uhanalaisia lajeja on hyönteisissä, putkilokasveissa ja sammalissa; letoilla lähes puolet lajistosta on uhanalaista tai silmälläpidettävää. Soiden hyönteisissä on vielä paljon lajistoa, jota ei ole edes vielä kartoitettu.

Rovaniemen soilla tyypillisiä kasveja ovat rahkasammalet, vaivaiskoivu, suopursu, juolukka, hilla, sarat, tupasvilla, raate ja vilukko.

Linnuista soilla viihtyvät kurkien, laulujoutsenten, lokkien ja satunnaisten pöllöjen lisäksi kahlaajat liro, taivaanvuohi, iso- ja pikkukuovi, jänkäsirriäinen, mustaviklo ja äärimmäisen uhanalainen, nimenomaan ojitusten vaikutuksista kärsivä suokukko. Vesilinnuista moni, kuten tavi, haapana ja telkkä, paikoin myös vaarantuneeksi luettava metsähanhi, ruokailee myös soilla. Kanalinnuista suon asukkeja Rovaniemellä ovat muun muassa teeri, metso sekä koko maassa vaarantunut riekko, jolle pohjoisen aapasuot ja pensaikkoiset suonreunat muodostavat tärkeän ydinalueen.

Suo- ja kosteikkoympäristöt ovat sammakkoeläimille elintärkeitä lisääntymisalueita. Rovaniemen seudulla keskeisiä lajeja ovat ruskosammakko ja EU:n luontodirektiivillä suojeltu viitasammakko.

Hyönteisistä suot ovat erityisen tärkeitä monille perhosille (sekä päivä- että yöperhosille), kaskaiden ja muiden nivelkärsäisten lajistolle sekä suon reuna- ja korpimetsien kovakuoriaisille.

Suot eivät ole nisäkkäiden kannalta yhtä ”erikoistuneita” elinympäristöjä kuin kasveille ja linnuille, mutta ne toimivat ruokailu- ja liikkumisalueina monille lajeille, kuten porolle ja hirvelle, jotka käyttävät aapasuon jänteitä kulkureitteinä ja laiduntavat mm. sara- ja varpukasvustoilla. Erilaiset myyrät ja päästäiset hyödyntävät märkiä reuna-alueita ja puustoisia korpia ja petonisäkkäät kuten kettu ja näädät liikkuvat suo-metsämosaiikissa myyriä ja lintuja saalistaen.

Uhanalaisista tai silmälläpidettävistä pedoista suomaisemia käyttävät ahma, susi ja karhu. Vesistöihin kytkeytynyt saukko hyödyntää erityisesti suolampia ja ojittamattomia puroja.

Ennallistaminen auttaa:

• palauttamaan suon lajistoa (kasvit, linnut, hyönteiset, sammakkoeläimet)
• vahvistamaan ekologisia käytäviä erityisesti Rovaniemen aapasuovyöhykkeellä
• lisäämään lahopuuta ja rakenteellista monimuotoisuutta
• tasaa tulvahuippuja
• turvaamaan uhanalaisten lajien elinympäristöjä sekä suolla, reuna-alueilla että valuma-alueen virtavesissä.

Asukkaiden palautteet metsäohjelmassa 2025 kuvastavat, että metsät ovat paikkoja rauhoittua ja liikkua, eivät vain talousresursseja.

Kun ennallistettu suo palautuu luonnontilaan pikkuhiljaa ja täyttyy linnustosta, se tarjoaa:

• hiljaisia, luonnontilaisempia retkiympäristöjä; talvella hiihto- ja kelkkareittejä
• esteettisiä maisemia vuodenaikojen mukaan
• viilennystä kuumina kesäpäivinä
• mahdollisuuksia opastetuille luontoreiteille, lintutorneille ja oppimisympäristöille sekä moniaistiselle, joukkoistetulle ilmasto- ja luontoseurannalle

Ennallistamisesta viestiminen ja erilaisten toimijaryhmien osallisuus suunnitteluun, toimenpiteisiin ja seurantaan on tärkeä osa ilmastoviestintää: ennallistettu suo on elävä esimerkki siitä, miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja luontokatoa korjata käytännössä. Ympäristökasvatuksessa on tutkittu, että toiminta ympäristön hyväksi lisää tulevaisuustoivoa ja lieventää ilmastoahdistusta.

Suot ovat luonnon omia “turvataskuja”, jotka tasaavat vesitaloutta ja viilentävät lähialueen ilmastoa. Villin luonnon yhtenäiset alueet ja sini-viherkäytävät niiden välillä muodostavat soiden ja metsien verkoston Rovaniemen keskustaajaman ympärille. Tämä verkosto toimii ikään kuin soiden ja metsien ylläpitämänä “luontopuskurina” keskustan lämpösaarekkeelle, samalla hulevesien . Tämä verkosto toimii sitä paremmin itseään ylläpitävänä ja korjaavana systeeminä, mitä vähemmän siihen aiheutetaan häiriöitä ihmistoiminnalla.

Ennallistaminen auttaa Rovaniemellä:

• tasaamaan äärevien sateiden ja tulvien vaikutuksia
• pidättämään vettä kuivuusjaksoilla
• ehkäisemään metsäpaloja kosteudellaan
• ylläpitämään viileitä pienilmastoja lajeille, jotka eivät siedä lämpenemistä

Ennallistamisalueilla voidaan myös testata erilaisia luontopohjaisia hulevesi- ja tulvarakenteita, kuten säätöpatoja ja viivytysaltaita, mitä voidaan ottaa käyttöön myöhemmin myös asuinalueilla.

Ennallistamisprosessin aikana tutkitaan myös maan sulfidipitoisuutta. Maankäytössä on poikkeuksetta pyrittävä välttämään toimenpiteitä, jotka altistavat sulfidipitoisen maa-aineksen rapautumiselle ja hapettumiselle. Hapettumisen seurauksena maaperän sulfidirikki muodostaa rikkihappoa, joka happamoittaa maaperän sekä sen kanssa kosketuksessa olevat valumavedet. Luonnontilassa happamat sulfaattimaat ovat hapettomassa tilassa pohjaveden pinnan alla, mutta jos maata ojitetaan tai kuivatetaan, rikkihappo vapautuu.

Jos alueen läheisyyteen tai laitamille ollaan suunnittelemassa tonttikaavoitusta, voidaan ennallistamisprosessissa tutkia myös näiden alueiden sulfaattipitoisuuksia kaavoituksen tueksi. Happamille sulfaattimaille rakentaminen voi vaatia erilaisia toimenpiteitä, kuten maamassojen neutralointia tai massanvaihtoa sekä happoa kestävien kalliimpien rakennusmateriaalien käyttämistä.

Rovaniemen ennallistamisprojekteissa noudatetaan seuraavia vaiheita:

1) Suunnittelu ja kartoitus:

• Suon nykytilan arviointi, ojaverkoston kartoitus
• Lajisto- ja vesistöselvitykset
• Hiilivaikutusten arviointi (päästöt, varasto, nielupotentiaali)

2) Vesitalouden palauttaminen

• Ojien tukkiminen, patoaminen tai täyttäminen
• Tarvittaessa pintavesien uudelleenohjaus
• Maaperän kosteustason palautuminen

3) Seuranta ja hoito

• vedenpinnan seuranta
• kasvillisuuden palautumisen seuranta
• mahdolliset lisäpatorakenteet

4) Viestintä ja osallisuus

Ennallistamisen vaikutuksiin liittyy paljon epävarmuuksia, sillä tutkimustietoa ei Suomessa ole vuosikymmenien takaa. Myös maanomistus ja etenkin toimet talousmetsissä sekä vaikutukset ennallistamiskohteen ympäröivien alueiden vesitalouteen aiheuttavat keskustelua.

• Tärkeää on ottaa kohteen sekä sitä ympäröivien alueiden maanomistajat mukaan jo suunnitteluvaiheessa.
• Julkisyhteisön, kuten kaupungin ollessa kyseessä, on tärkeää viestiä myös asukkaille yhteisten metsien käyttöön ja hoitoon liittyvistä asioista.
• Jos mahdollista, kaikenikäisille asukkaille ja sidosryhmille on hyvä tarjota tilaisuuksia tulla muukaan kohteen seurantaan ja itse toimenpiteisiin.
• Avoimuus ja läpinäkyvyys sekä oikea-aikainen, saavutettava viestintä on onnistumisen ja sosiaalisen hyväksynnän edellytys!

Ennallistaminen on yksi Rovaniemen vaikuttavimmista ilmasto- ja luontotoimista. Se:

✔ vähentää välittömästi maaperän päästöjä

✔ palauttaa hiilinielun

✔ parantaa vesistöjen tilaa

✔ vahvistaa luonnon monimuotoisuutta

✔ lisää virkistystä ja hyvinvointia

✔ tukee tulvasuojelua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista

✔ vastaa asukkaiden toiveisiin luonnon arvostamisesta

Ojitetun suon ennallistaminen on pitkän aikavälin investointi – mutta sen hyödyt alkavat näkyä jo ensimmäisistä kuukausista.

Rovaniemen ilmastotyön välitiedote. Hiilineutraali Rovaniemi –hanke, 13.1.2026. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset. Suomen Luontopaneeli, 2021.